sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Viitta eli vaippa

Lähes kaiken tässä tekemäni olen lähes suoraan kopioinut tuosta sivustosta, jossa oli niin selkeät ohjeet ja kuvat, että minäkin ymmärsin! Toki tuolta rautakausi-lähdesivustolta ja blogeista olen myös joitain vinkkejä ja vaikutteita saanut...

http://www.amagyarjurta.com/index.php/iron-age-finnish-mantle-integrated-tablet-woven-band/



Viitan kangas on villasekoitettua ja kude murtotoimikasta (ei mitään tietoa, onko sellaista löytöä tehty n. 1000-luvulla - tosin mun aikajanani (kuten maantieteellinenkin jana) on melko lavea ja lavenee koko ajan. Eli ihan eurokankaasta ostettu valmiskangas.


Aloitin purkamalla ensin toisesta päästä n. 15 cm (olisin purkanut enemmänkin, mikäli olisi aikoinaan tullut ostettua kangasta enemmän). Tämä purkaminen olikin tämän työn suurin haaste - vei aikaa ja hermoja ihan riittävästi.... mutta purettua tuli. Harmittaa todella, että kangasta olisi saanut olla sen 20 senttiä enemmän, niin olisi hapsutkin kunnon mittaiset.



Ja sitten sitä lautanauhaa harjoittelemaan. Ensin langat lautoihin. Tässä käytin melko periodikelpoista lankaa, sillä langat on käsin värjätty luonnon aineksista (tosin en tiedä, oliko tuohon aikaan vielä Suomessa juuri noita aineksia, mm. krappia). Langat siis perusoranssia ja tuollaista vaalean sinapinruskeanvihreää.

 Ja eikun kutomaan. Kiinnitin lankojen päät puristimilla pöydän päihin ja ryhdyin tunkemaan lankoja välistä. Ja sitten purkasin ja yritin uudemmalla lankamäärällä. Tein tätä muutaman kerran, mutta sitten alkoi syntyä. Ja koska "loimilangat" eivät kiinnity mihinkään, vaan rupeavat helposti purkaantumaan, laitoin saman tien solmujakin, mikä ei sitten varmaan ole ajanmukaista. Kokeilin myös eri tapoja spiraalikoristeluun, mutta päädyin ihan yksinkertaiseen riviin, koska hapsut olivat niin lyhyet. Lautanauha ei ole kovin onnistunut, eli siellä täällä on liikaa kireyttä, eli kangas menee rytylle, mutta harjoitellaan taas lisää sitten seuraavalla viitalla.....



Tältä näyttää siis ensimmäinen rautakautinen viittani eli vaippani. Kyllä sillä pärjää kesäilmalla (on sen verran ohuttakin) ja toivottavasti tulisi joskus - edes kerran - käytettyäkin. Ja vielä kun saisi sen prässättyä....







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti