Neulalla neulalla ....

Kävin syyskuussa Pukkisaaressa rautakautisilla markkinoilla ja kaiken sateen keskellä sain ostettua kaksi neulaa, luisen ja puisen. Ja siitä se sitten lähti, tosin tällä kertaa ei lapasesta vaan piposta....

Oppia hain http://www.neulakintaat.fi/ -sivulta. Tulipahan kerrankin katseltua videoita ja pitkään.... Mutta noita videoita katsellen opin tekemään ne pari aloitusta ja pari silmukointimallia, mitä nyt osaan.

Oli minulla Mervi Pasasen Yhdellä neulalla -kirjakin apuna, siitä sain sitten ohjeita pipon ja sukkien tekemiseen (ohjeita, joita noudatin hieman sinne päin, kirjan tekijää ei voi siis syyttää siitä, että valmiit tuotokset eivät näytä samalta kuin kirjassa :-D )

Elämäni ensimmäinen neulakinnastekniikalla tehty tuotos oli pipo. Hellyyttävän huonoa jälkeä, löysä ja kun oli vielä hirveän värisestä langasta tehty, niin jäänee käyttämättä. Alun perin oli aikomus, että pipoon tulee karvareunus ja -tupsu, mutta koska tulos tosiaan oli kovin heikko, jätetään turkikset siihen seuraavaan pipoon....

Mutta sitten tein sukat - heti perään. Samasta langasta, mutta eri värillä. Lanka on täyttä villaa, mutta sellaista ilman kierrettä olevaa (ei kuitenkaan hahtuvalankaa). Ja tällä kertaa kirkuvan punaista. Eli siinä meni se ajanmukaisuus..... Tein molempia sukkia yhtäaikaa, että saisin sukista edes vähän samanlaiset. Riittävän samanlaiset tulivat, mutta vähän ovat löysiä vielä nuo silmukat. Vaan tulos on jo ihan jotain muuta kuin tuossa pipossa!

Kantapäästä tuli vähän hassu, mutta jalassa ovat ok. Ja koska sukista selkeästi tuli tuollaiset joulusukat, niin pitihän niihin laittaa vähän blingiä, kun spiraalit siinä sopivasti lähistöllä olivat ;-D

Viitta eli vaippa

Lähes kaiken tässä tekemäni olen lähes suoraan kopioinut tuosta sivustosta, jossa oli niin selkeät ohjeet ja kuvat, että minäkin ymmärsin! Toki tuolta rautakausi-lähdesivustolta ja blogeista olen myös joitain vinkkejä ja vaikutteita saanut...

http://www.amagyarjurta.com/index.php/iron-age-finnish-mantle-integrated-tablet-woven-band/



Viitan kangas on villasekoitettua ja kude murtotoimikasta (ei mitään tietoa, onko sellaista löytöä tehty n. 1000-luvulla - tosin mun aikajanani (kuten maantieteellinenkin jana) on melko lavea ja lavenee koko ajan. Eli ihan eurokankaasta ostettu valmiskangas.


Aloitin purkamalla ensin toisesta päästä n. 15 cm (olisin purkanut enemmänkin, mikäli olisi aikoinaan tullut ostettua kangasta enemmän). Tämä purkaminen olikin tämän työn suurin haaste - vei aikaa ja hermoja ihan riittävästi.... mutta purettua tuli. Harmittaa todella, että kangasta olisi saanut olla sen 20 senttiä enemmän, niin olisi hapsutkin kunnon mittaiset.

Ja sitten sitä lautanauhaa harjoittelemaan. Ensin langat lautoihin. Tässä käytin melko periodikelpoista lankaa, sillä langat on käsin värjätty luonnon aineksista (tosin en tiedä, oliko tuohon aikaan vielä Suomessa juuri noita aineksia, mm. krappia). Langat siis perusoranssia ja tuollaista vaalean sinapinruskeanvihreää.

 Ja eikun kutomaan. Kiinnitin lankojen päät puristimilla pöydän päihin ja ryhdyin tunkemaan lankoja välistä. Ja sitten purkasin ja yritin uudemmalla lankamäärällä. Tein tätä muutaman kerran, mutta sitten alkoi syntyä. Ja koska "loimilangat" eivät kiinnity mihinkään, vaan rupeavat helposti purkaantumaan, laitoin saman tien solmujakin, mikä ei sitten varmaan ole ajanmukaista. Kokeilin myös eri tapoja spiraalikoristeluun, mutta päädyin ihan yksinkertaiseen riviin, koska hapsut olivat niin lyhyet. Lautanauha ei ole kovin onnistunut, eli siellä täällä on liikaa kireyttä, eli kangas menee rytylle, mutta harjoitellaan taas lisää sitten seuraavalla viitalla.....

Tältä näyttää siis ensimmäinen rautakautinen viittani eli vaippani. Kyllä sillä pärjää kesäilmalla (on sen verran ohuttakin) ja toivottavasti tulisi joskus - edes kerran - käytettyäkin. Ja vielä kun saisi sen prässättyä....