Keskeneräiset - mutta kenties jonain päivänä valmiita

Koska tänään olisi hyvä päivä tuulettaa tekeleitäni Pukkisaaren markkinoilla, niin olen tietenkin valinnut juuri tänä viikonloppuna sairastaa flunssaa. Jospa huomenna jaksaisi edes siviileissä siellä käväistä...

Mutta kunto riittää kuitenkin - ehkä - muutaman pronssispiraalin vääntämiseen, niin saisi edes yhden työn lopullisesti valmiiksi. Kun näitä keskeneräisiä kerran riittää...

Alimpana on itselleni kudottu viitan eli vaipan alku - reunat on päättelemättä ja kyllähän siihen myös erilaisia pronssikoristeita on laitettava. Loimena on saksanpähkinällä värjättyä pirtinkehräämön 90x2 lampaanvillalankaa ja kuteena krapilla kylmävärjättyä saman kehräämön 500 x 1 villalankaa. 

Toiseksi alimpana on miehelle tehty viitta, joka on periaatteessa valmis, mutta haluan tehdä siihen muutaman pronssikoristeen (oikein yksinkertaisia ja vain muutama kappale helmanurkan tienoille. Sudenpäänsolki on jo valmiina. Loimena on sama kuin toisessa viitassa, kuteena on Novitan Natura 100 % kertaamaton luonnonvalkoinen lampaanvillalanka. Lanka on värjätty ensin saksanpähkinäliemen jälkivärillä, mutta kun väri oli kovin vaatimaton, niin heitin langat vielä krapin jälkiliemiin kylmävärjäytymään. 

Päällimmäisin kangas on päällyshameen eli peploksen kangas. Langat on kylmävärjätty krapilla, eivät todellakaan mitenkään tasainen värjäys, mutta oikeastaan pidän tuosta elävästä pinnasta enemmän kuin mitä teollisesti värjätyistä langoista tulisi. Aloitin jo hieman päättelyä, mutta se menee täysin uusiksi. Piti vain tehdä jotain tässä välissä, kun harmitti vietävästi. Päällyshame on kudottu kapeana ja päättelyt tulevat ei-periodisti ylös ja alas. Ja tietysti siihen vielä sitten jonkin lautanaudan kutominen (elätän vielä toivetta, että pääsisin sittenkin huomenna markkinoille ja ostamaan sen lautanauhan...).

Päällimmäisenä on langat mekko varten - pirtin kehräämön 70x2 loimeksi ja 90x1 kuteeksi. Indigovärjäys ei mennyt ihan nappiin, eli kudelangat eivät värjääntyneet tasaisesti. Eli sisimmät langat jäivät ilman väriä. Tiedän syyn ja osaan ensi kerralla tehdä paremmin, mutta voi olla, että tilaan bragelta kudelangat kuitenkin. Teen noista itsevärjätyistä sitten jotain muuta. 

Eli nyt vain sitten spiraaleja vääntämään....

Kolme essua

Kudoin jo viime syksynä kansalaisopiston kurssilla kolme essua - samalla loimenlaitolla kun se oli melko nopeaa. Loimena oli pirtinkehräämön 90x2 luonnonvalkoinen lampaanvillalanka, sidoksen laskeva toimikas ja tietysti reunoissa tuppilohulpiot. Kankaat sain jo vajaa vuosi sitten kudotuksi, mutta vasta nyt essut ovat (lopullisen?) valmiita. Ainakin essut kaipaavat vielä kunnon prässin.

Ensimmäiseksi valmistui ruskea esiliina. Kuteena on itsekehrättyä sekalaisen kirjavaa harmaan-ruskeaa lampaanvillalankaa.

Värjäilin essua pariinkin kertaan, ensin lepänkävyillä (josta tuli kyllä ruskea sävy, mutta kovin mieto) ja sitten vielä saksanpähkinäliemen jälkivärillä (alkuväri meni viitan loimilankojen värjäykseen). Väriä ei lopultakaan paljoa tullut, mutta luonnonvalkoiset langat sentään taittuivat ruskeaan ja pahin harmaus lähti.

Essujen spiraalit tein jälleen messinkilangasta (kun sitä kerran on niin helposti saatavilla) eli essun ympäri kulkee spiraalipätkät ja ja kulmissa on sitten vielä spiraaliviuhkat. Vaikka tämä essu on vaatimattomimman väriltään näistä uusista essuista, niin se lienee kuitenkin onnistuinein (eli vähiten virheitä).

Toisen essun kudelangat olivat jälleen itsekehrättyä, mutta vaalean harmaasta hahtuvalangasta ja voi kun kehräämienen olikin nopeaa ja helppoa. Mutta sitten se värjääminen, huoh! Värjäsin essun ennen päättelyitä - kun en tiennyt miten muutenkaan saisin spiraalit laitettua. Nyt oli mukana myös lankaa päättelyä varten. Mutta kuten säärisiteiden kanssa niin myös essu muuttui puretusliemessä kellertäväksi (ei niin pahasti kuitenkaan). Eli vaati melko monta indigokastoa, että sain edes jonkinlaisen sinisen sävyä aikaiseksi. Vaikka kuvassa essu näyttää siniseltä, niin sinistä vasten se on ihan vihreä ja vihreää vasten siniseltä - eli tumma turkoosi. Jälleen kerran päättely tuotti jonkin verran ryttyä kankaaseen, mutta hei - ei enää niin paljon kuin aikaisemmissa töissä.

Kangasta jouduin kuitenkin jonkin verran purkamaan, koska essussa oli polkuvirheen seurauksena virheet sekä alussa että lopussa, enkä voinut niitä siihen jättää. Nyt on sitten väriraidat hapsuissa ja kiharatkin vielä ovat. Kiharat saan toivottavasti pois vielä kunnon kastelun jälkeen.

Messinkispiraaleista tein rivit sekä essun ala- että yläosaan ja alarivin päätyihin einytihanviuhkat mutta melkein. Lopuksi tein vielä spiraalipätkät essun sivureunoille, mitäpä sitä säästelemään kun kerran aloitti.

Essun koristeluinnostuksena toimi tämä finnan kuva

https://www.finna.fi/Record/musketti.M012:KM17208:648 , sekä toki jo toisten tekemät vastaavat esiliinat. 

Kolmannen essun kuteena oli samoin kuin äskeisessä essussa toki itse, mutta hahtuvalangasta, kehrättyä, tällä kertaa luonnonvalkoista lampaanvillalankaa. Päättelin essun jo talvella sekä värjäsin sen pakastimessa olleella vihdassa - hyvin antoi väriä vielä yhden vihtomiskerran jälkeenkin (tosin emme oikeasti vihdo, vaan otamme vihdasta vaan hyvät tuoksut saunaan - ja sen jälkeisen siivoamisen....). Eli kuten sanonta sanoo, ensin saunotaan ja sitten värjätään vasta(lla). 

Essun ylä- ja alalaidassa on spiraalipätkäketjut ja sitten väkersin kuvioita helmaan. Ei ole oikein mun vahvuus nuo kuviot, mutta voi olla että siihenkin harjoittelu auttaa.

Nyt on siis kaikkiaan neljä essua odottamassa käyttöä - tosin yksi siis kaupan kankaasta, sekin murtotoimikasta ja jo kerran käytetty. Mutta jospa niitä joskus pääsisi tuulettamaan ;-)

Ihka uudet säärisiteet - ja selkeä laadun kehittyminen

Sain jo ennen kesää kudottua uudet säärisiteet, mutta vasta nyt sain ne viimein valmiiksi.

Tällä kertaa käytin pirtin kehräämön 70 x 2 vaalean harmaata lampaanvillalankaa loimena (eli hieman ohuempaa kuin edellisissä) ja kuteena pirtin kehräämön niin ikään vaalean harmaata, mutta 90 x 1 villalankaa. Koska halusin edes pientä värieroa kuteen ja loimen välille, niin värjäsin kudelangan. Puretteena alunaa ja hups, ei sitten mitään muistikuvaa, millä sain lankaa hieman kellertävän värin. Mutta koska tuohon aikaan ei maa vielä mitään tuoretta antanut, niin käytin muistaakseni jotain kuivattua (pietaryrttiä?).

Kudoin säärisiteet samanaikaisesti, ja työ eteni aivan hurjaa vauhtia (jouduin hieman jopa hidastelemaan, koska kutomolla oli avoimet ovet ja puissa toivottiin olevan keskeneräiset työt esille (eikä keskeneräistä loimen luomista).

Työn jälki oli mielestäni jo suorastaan kiitettävää (suuri syy varmaankin kunnollisessa kudelangassa), ja pituudeksikin tuli sitten neljä metriä - että on ainakin riittävästi.

Halusin toki säärisiteet jotenkin värjätä, ja tätä varten jouduin sitten odotteleen näin pitkälle, että sain indigoliemen tulille. Jostain syystä (viinikivijäämät?) puretus muutti säärisiteiden värin ihan keltaiseksi, joten vihreäthän niistä säärisiteistä sitten tuli. Mutta ihan kelpo väri kuitenkin - eli eikai ihan sille kaikkein köyhimmälle tälläkään kertaa vaatepartta tullut...

Koska kaikki ei tietenkään mennyt ihan nappiin, niin värjäsin ennen päättelyä enkä sitten muistanut laitella samoihin liemiin loimilankoja päättelyä varten, joten nämä säärisiteet on ihan vain päärmätty ihan "modernilla" tavalla. 

Ihan itse tehdyt säärisiteet

Jonkinlainen kaukainen haave (ja ymmärtääkseni jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeat tehdä) oli säärisiteiden tekeminen. Eri markkinoilla olin niitä jo käpälöinytkin, mutta kun ihan oikeasti saan kiksini siitä, että saan ihan itse jotain tehdyksi, niin eihän se ostaminen (ainakaan ennen kuin on kokeillut) ollut ratkaisu. Joten ei kun puuhaan vaan....

Syksyllä 2018 ilmoittauduin kansalaisopiston kurssille, jossa jokaisen kurssilaisen oli tarkoitus tehdä oma villainen juttu. Minä sitten päätin tehdä essukankaat muinaispukuun, kolme heti kerralla, mutta niistä sitten myöhemmin. Kun kerran aikaa jäi ja ettei tuo luomisen taito heti unohtuisi, niin ajattelin sitten yrittää tehdä ne säärisiteetkin. Sain loimen luotua, ja joulun välipäivinä sain sitten säärisiteet todella yllättävänkin nopeasti kudottua.

Koska kudontatyössä vahvuuteni on ehdottomasti nopeus vaan ei laatu, niin hieman on seuraaviin säärisiteisiin parantamisen varaa ;-). Ohjeena käytin Maikki Kariston ohjetta, jotka on tehty Kaarinan hautalöydön mukaan (piirros löytyy kyllä netistä hakemalla), tosin muokkasin sen symmetriseksi - tuossa alkuperäisessä hautalöydössähän on "luontivirheitä", olisin voinut sen toki toistaa, mutten halunnut. Loimena käytin Pirtin kehräämön 90x2 kampalankaa, ja kuteena oli itsekehrättyä sekaisen ruskeanväristä kertaamatonta lampaanvillalankaa. Kehräyksessäkin nopeus on se vahvuuteni, ei se laatu, joten epäilinkin, että jossain vaiheessa tuo kehräyksen kierteiden epätasaisuus kolahtaa vastaan, niin kuin myöhemmin selvisikin. Mutta kangaspuissa olivat ihan yllättävänkin tasaisen näköiset putkihulpioineen kaikkineen.

Kutomisen jälkeen annoin työn jonkin aikaa levätä, mutta sitten olikin jo hirveä hinku saada jotain valmiiksi ja kun ne essut eivät vielä puhutelleet, niin jatkoin säärisiteiden valmistusta. Eli vuorossa oli siteiden päättely, perinteisellä lautanauha-menetelmällä. Sehän sujui sukkelaan ja sitten lankojen ja varsinkin niiden katkenneiden loimilankojen päättelyt. 

Kovin olivat säärisiteet heppoisen väriset ja halusin myös testata, miten kuteena käyttämäni itsekehrätyt langat käyttäytyisivät kuumakäsittelyssä, joten pitihän ne tietenkin värjätä. Kaupan sipulilaarista sain sen verran kuoria haalittua, että sain niistä lientä keitettyä ja siinä säärisiteitä uitetta. En käyttänyt alunaa, kun ajattelin, että pienikin värisävy riittää - ja vaikka väri ajansaatossa haihtuisikin, ei se haittaisi. Tarkoitus oli lopuksi heittää vähän rautavihtrilliä mukaan, mutta näyttivät sitten olevan kuitenkin sen verran tummat, etten katsonut sen olevan tarpeellista. 

Kuumakäsittelyn jälkeen säärisiteet eivät olleet enää entisellään - toki se väri oli muuttunut, mutta ennenkaikkea oli muoto muuttunut - ennen niin tasaiset sivureunat olivat nyt ihan mitä sattuu. Eli kude oli kutistunut eri kohdista eri tavoin, vähän kuten pelkäsinkin. Oli melkoinen oppimiskokemus! Mutta ihan jalassa pidettävät niistä kuitenkin tuli, eli ei ne nyt hukkaan mene, mutta ei niistä näyttelyesinettä tullut :-)

Ja koska olin tuollaiset koukut ostanut Pukkisaaren markkinoilla käydessäni, oli tietysti pakko saada edes vähän blingiä mukaan, vaikkei nyt ehkä niin ajanmukaiset olekaan.

Jalassakin ihan ok, paitsi että tuossa kuvassa ovat vielä märät, ja kuivuessaan kutistuivat siis pikkuisen epätasaisemmiksi...

  

Myssy viikkariasuun

Mielessäni on herännyt voimakas tunne siitä, että viikkariasusta tulee sellainen rus-painotteinen. Eikä tämä myssy sitä tunnetta suinkaan heikennä. Oikeasti minulla ei ollut minkäänlaista tietoa, minkälainen tämän myssyn tulisi oikeasti olla, mutta tällainen siitä tuli.

Tein myssyn muinaispukuni essun kankaasta, siitä murtotoimikkaasta, joka siis ei siihen essuun sopinutkaan. Mutta tähänhän se sopii. Väri vain oli se ikävän ruskean keltainen, joten upottelin kankaanpalasta muutama viikko sitten indigoliemessä (siihen liemeen upposi mitä ihmeellisimpiä asioita...). Aika monta kertaa sai upotella, mutta kyllä siitä viimein sinisen sävyinen tuli... Kankaan olin kuitenkin kovin niukasti leikannut, joten myssyn koko ei ole kovinkaan suuri. Mutta kun katselin eri myssyjä, niin oli niitä kokojakin erilaisia.

Jossain vaiheessa olen ostanut kirpputorilta karvalakin suureen kahden euron hintaan, ja silläkin uhalla, että koko karva nahkoineen menee pilalle, pesin lakin melko roisin ottein. Nahka vähän hapertui, mutta pysyi kyllä vielä koossa. Ja karvahan ei mennyt miksikään. Karvareuhka lakin reunassa on kovin leveä ja halusin sen kaventaa, mutta miehen mielestä se oli hyvä niin leveänä. Se, että hänellä oli edes jonkinlainen mielipide asiasta, osoittaa selvästi jonkinlaista kiinnostusta asiaan. Positiivista. Tosin siitähän on vielä pitkä matka asun pukemiseen ja siinä olemiseen ja vielä viihtymiseen. Mutta jonain päivänä....

Se viikkariasu miehelle

Koska mieheni rautakautinen asu antaa odottaa inspiraatiota, jatkan hiljalleen viikkariasun tekemistä. Vaikka tuo rautakautinenkaan asu ei oikein ihan kaikkien sääntöjen mukaan toteudu, niin tässä viikkariasussa huijaan huomattavasti enemmän. Mutta saanpas kokeilla joitain uusia juttuja.

Ja mikä on minun mielestäni sitten se ero rautakautisella ja viikkariasulla. Keinotekoinen varmaankin tässä tapauksessa, mutta koska minä eikä ainakaan mieheni ole sukuaan viikinki, niin tällä asulla on helpompi leikkiä ja ottaa kenties vaikutteita enemmän tuolta fantasiapuoleltakin, toki kohtuudella :-).

Aloin tekemään asua jo jonkin aikaa sitten, eli tein tunikan, josta tuli hieman omituisen mallinen. Villakin on tosi karkeaa, joten varmaan seuraavaksi pitäisi tehdä se pellavainen aluspaita... vaan eiköhän sieltä ensin jotain ihan muuta synny....

Ja enpäs muistanutkaan, että olin reunaankin tehnyt jonkinlaista kirjailun tyylistä koristelua. Kangas on murtotoimikasta ja jotain villasekoitusta (niin vanha kangas, ettei kuidusta mitään muistikuvaa).

Tupsuvyö ja spiraalikoristeet

Koska tässä nyt ei aiemminkaan ole asua valmistettu missään normaalissa järjestyksessä, niin on vain itsestään selvää, että miehen rautakautiseen asuun valmistuu neulakinnassukkien jälkeen spiraalikoristeinen tupsuvyö.

Tupsuvyön innoitus on Euran Luistarin haudasta 281. Koska en tietenkään ole sitä itse tutkinut - enkä tiedä siitä mitään muuta kuin netistä olen toisten vastaavia nähnyt - niin tämä on nyt tällainen harjoitelmatyö.

Aitoa on väri, joka on morsingosta sekä villan laatu (100%) paitsi ettei se tietenkään ole rautakausiaikaisten lampaiden villaa. Mutta mulle riittää. Loimilankana käytin violetin väristä - mitä lie -  vanhaa lankajämää, mutta sekin kyllä täyttä villaa.

Huijausta on spiraalien metalli - pitäisi olla pronssia, mutta kun tämä on harjoitusversio ja kun kuparilanka maksoi 1,99 €/ 50 m ja pronssilanka 55 €/ 50 m eikä värissä ollut suurtakaan eroa, niin ajattelin, että mikä ettei. Ongelmia voi toki tulla jatkossa, jos kupari käyttäytyy eri tavoin esim. kosteassa ympäristössä.

Itse vyötärön ympäri menevä vyö on tuppilonauhaa, näin vähän kauempaa näyttää ihan ok, mutta tekemisen jälkeen löysin vasta linkin, jossa neuvottiin, miten lautojen tulee olla. No, toimi se noinkin, ja sen linkinkin menin sitten saman tien hukkaamaan. Nauha on hurjan pitkä, sillä nauhan pitää kiertää mieheni vatsa kahteen kertaan. Nuo laudat ovat muuten Kansallismuseon museokaupasta, muovia kyllä, mutta vaikka ne olivat kovin vääntyneitä ja pienet, niin olivat silti ihan näppärät.

Nauhan päät tulisi olla iskunyöriä, mutta olen sitä joskus yrittänyt opetella, ja nyt ei taas oikein sujunut....joten päätin sitten vain letittää.... kaukaa sitä ei kukaan huomaa. Toki - itse tiedän, ja vähän harmiittaa, mutta harjoitusversio, harjoitusversio....

Oli ihan pakko tehdä tällainen suunnitelmakin spiraalien pujottamiseen, tämä pää kun menee vähemmästäkin sekaisin. Ja piirroksesta huolimatta oli pakko muutaman kerran kyllä purkaakin, kun ei se ihan eka kerrasta onnistunut. Oikeanlaiseen pujotteluun en löytänyt ohjeistusta, ehkäpä sellainen vielä tulee vastaan. Nyt tällä tavalla pujoteltuani spiraaliputket jäävät hieman vinoon, eli jokin vika siinä on. Langat on siis aina pujoteltu myös letityksen välistä silloin kun risteävät. Spiraalien koko oli myös ehkä hivenen liian pieni, ½ mm lisää olisi varmaan auttanut lankojen pujottelussa.

Vaikka piirroksessa nyörit menevät ristiin yläosassa, ei sitä valmiissa työssä vyötäröllä enää huomaa. Harmi. Mutta tiedämpähän vastaisuudessa tehdä hieman monimutkaisempia kuvioita.... 

Kun spiraalit oli pujoteltu ja loppunyörin päät solmittu, kastelin teosta kevyesti suihkupullolla,

ja annoin kuivaa. 

Valmis vyö, kuvauspaikka antaa vain vähän sumean kuvan, ylläolevat värit ovat enemmän todenmukaisia.