Tupsuvyön innoitus on Euran Luistarin haudasta 281. Koska en tietenkään ole sitä itse tutkinut - enkä tiedä siitä mitään muuta kuin netistä olen toisten vastaavia nähnyt - niin tämä on nyt tällainen harjoitelmatyö.
Aitoa on väri, joka on morsingosta sekä villan laatu (100%) paitsi ettei se tietenkään ole rautakausiaikaisten lampaiden villaa. Mutta mulle riittää. Loimilankana käytin violetin väristä - mitä lie - vanhaa lankajämää, mutta sekin kyllä täyttä villaa.
Huijausta on spiraalien metalli - pitäisi olla pronssia, mutta kun tämä on harjoitusversio ja kun kuparilanka maksoi 1,99 €/ 50 m ja pronssilanka 55 €/ 50 m eikä värissä ollut suurtakaan eroa, niin ajattelin, että mikä ettei. Ongelmia voi toki tulla jatkossa, jos kupari käyttäytyy eri tavoin esim. kosteassa ympäristössä.
Itse vyötärön ympäri menevä vyö on tuppilonauhaa, näin vähän kauempaa näyttää ihan ok, mutta tekemisen jälkeen löysin vasta linkin, jossa neuvottiin, miten lautojen tulee olla. No, toimi se noinkin, ja sen linkinkin menin sitten saman tien hukkaamaan. Nauha on hurjan pitkä, sillä nauhan pitää kiertää mieheni vatsa kahteen kertaan. Nuo laudat ovat muuten Kansallismuseon museokaupasta, muovia kyllä, mutta vaikka ne olivat kovin vääntyneitä ja pienet, niin olivat silti ihan näppärät.
Nauhan päät tulisi olla iskunyöriä, mutta olen sitä joskus yrittänyt opetella, ja nyt ei taas oikein sujunut....joten päätin sitten vain letittää.... kaukaa sitä ei kukaan huomaa. Toki - itse tiedän, ja vähän harmiittaa, mutta harjoitusversio, harjoitusversio....
Oli ihan pakko tehdä tällainen suunnitelmakin spiraalien pujottamiseen, tämä pää kun menee vähemmästäkin sekaisin. Ja piirroksesta huolimatta oli pakko muutaman kerran kyllä purkaakin, kun ei se ihan eka kerrasta onnistunut. Oikeanlaiseen pujotteluun en löytänyt ohjeistusta, ehkäpä sellainen vielä tulee vastaan. Nyt tällä tavalla pujoteltuani spiraaliputket jäävät hieman vinoon, eli jokin vika siinä on. Langat on siis aina pujoteltu myös letityksen välistä silloin kun risteävät. Spiraalien koko oli myös ehkä hivenen liian pieni, ½ mm lisää olisi varmaan auttanut lankojen pujottelussa.
Vaikka piirroksessa nyörit menevät ristiin yläosassa, ei sitä valmiissa työssä vyötäröllä enää huomaa. Harmi. Mutta tiedämpähän vastaisuudessa tehdä hieman monimutkaisempia kuvioita....
Kun spiraalit oli pujoteltu ja loppunyörin päät solmittu, kastelin teosta kevyesti suihkupullolla,
ja annoin kuivaa.
Valmis vyö, kuvauspaikka antaa vain vähän sumean kuvan, ylläolevat värit ovat enemmän todenmukaisia.
Hei! Mahtavaa työtä ja hieno blogi!
VastaaPoistaIhanaa, rautakausinörtti :D