Myssy viikkariasuun

Mielessäni on herännyt voimakas tunne siitä, että viikkariasusta tulee sellainen rus-painotteinen. Eikä tämä myssy sitä tunnetta suinkaan heikennä. Oikeasti minulla ei ollut minkäänlaista tietoa, minkälainen tämän myssyn tulisi oikeasti olla, mutta tällainen siitä tuli.

Tein myssyn muinaispukuni essun kankaasta, siitä murtotoimikkaasta, joka siis ei siihen essuun sopinutkaan. Mutta tähänhän se sopii. Väri vain oli se ikävän ruskean keltainen, joten upottelin kankaanpalasta muutama viikko sitten indigoliemessä (siihen liemeen upposi mitä ihmeellisimpiä asioita...). Aika monta kertaa sai upotella, mutta kyllä siitä viimein sinisen sävyinen tuli... Kankaan olin kuitenkin kovin niukasti leikannut, joten myssyn koko ei ole kovinkaan suuri. Mutta kun katselin eri myssyjä, niin oli niitä kokojakin erilaisia.

Jossain vaiheessa olen ostanut kirpputorilta karvalakin suureen kahden euron hintaan, ja silläkin uhalla, että koko karva nahkoineen menee pilalle, pesin lakin melko roisin ottein. Nahka vähän hapertui, mutta pysyi kyllä vielä koossa. Ja karvahan ei mennyt miksikään. Karvareuhka lakin reunassa on kovin leveä ja halusin sen kaventaa, mutta miehen mielestä se oli hyvä niin leveänä. Se, että hänellä oli edes jonkinlainen mielipide asiasta, osoittaa selvästi jonkinlaista kiinnostusta asiaan. Positiivista. Tosin siitähän on vielä pitkä matka asun pukemiseen ja siinä olemiseen ja vielä viihtymiseen. Mutta jonain päivänä....

Se viikkariasu miehelle

Koska mieheni rautakautinen asu antaa odottaa inspiraatiota, jatkan hiljalleen viikkariasun tekemistä. Vaikka tuo rautakautinenkaan asu ei oikein ihan kaikkien sääntöjen mukaan toteudu, niin tässä viikkariasussa huijaan huomattavasti enemmän. Mutta saanpas kokeilla joitain uusia juttuja.

Ja mikä on minun mielestäni sitten se ero rautakautisella ja viikkariasulla. Keinotekoinen varmaankin tässä tapauksessa, mutta koska minä eikä ainakaan mieheni ole sukuaan viikinki, niin tällä asulla on helpompi leikkiä ja ottaa kenties vaikutteita enemmän tuolta fantasiapuoleltakin, toki kohtuudella :-).

Aloin tekemään asua jo jonkin aikaa sitten, eli tein tunikan, josta tuli hieman omituisen mallinen. Villakin on tosi karkeaa, joten varmaan seuraavaksi pitäisi tehdä se pellavainen aluspaita... vaan eiköhän sieltä ensin jotain ihan muuta synny....

Ja enpäs muistanutkaan, että olin reunaankin tehnyt jonkinlaista kirjailun tyylistä koristelua. Kangas on murtotoimikasta ja jotain villasekoitusta (niin vanha kangas, ettei kuidusta mitään muistikuvaa).

Tupsuvyö ja spiraalikoristeet

Koska tässä nyt ei aiemminkaan ole asua valmistettu missään normaalissa järjestyksessä, niin on vain itsestään selvää, että miehen rautakautiseen asuun valmistuu neulakinnassukkien jälkeen spiraalikoristeinen tupsuvyö.

Tupsuvyön innoitus on Euran Luistarin haudasta 281. Koska en tietenkään ole sitä itse tutkinut - enkä tiedä siitä mitään muuta kuin netistä olen toisten vastaavia nähnyt - niin tämä on nyt tällainen harjoitelmatyö.

Aitoa on väri, joka on morsingosta sekä villan laatu (100%) paitsi ettei se tietenkään ole rautakausiaikaisten lampaiden villaa. Mutta mulle riittää. Loimilankana käytin violetin väristä - mitä lie -  vanhaa lankajämää, mutta sekin kyllä täyttä villaa.

Huijausta on spiraalien metalli - pitäisi olla pronssia, mutta kun tämä on harjoitusversio ja kun kuparilanka maksoi 1,99 €/ 50 m ja pronssilanka 55 €/ 50 m eikä värissä ollut suurtakaan eroa, niin ajattelin, että mikä ettei. Ongelmia voi toki tulla jatkossa, jos kupari käyttäytyy eri tavoin esim. kosteassa ympäristössä.

Itse vyötärön ympäri menevä vyö on tuppilonauhaa, näin vähän kauempaa näyttää ihan ok, mutta tekemisen jälkeen löysin vasta linkin, jossa neuvottiin, miten lautojen tulee olla. No, toimi se noinkin, ja sen linkinkin menin sitten saman tien hukkaamaan. Nauha on hurjan pitkä, sillä nauhan pitää kiertää mieheni vatsa kahteen kertaan. Nuo laudat ovat muuten Kansallismuseon museokaupasta, muovia kyllä, mutta vaikka ne olivat kovin vääntyneitä ja pienet, niin olivat silti ihan näppärät.

Nauhan päät tulisi olla iskunyöriä, mutta olen sitä joskus yrittänyt opetella, ja nyt ei taas oikein sujunut....joten päätin sitten vain letittää.... kaukaa sitä ei kukaan huomaa. Toki - itse tiedän, ja vähän harmiittaa, mutta harjoitusversio, harjoitusversio....

Oli ihan pakko tehdä tällainen suunnitelmakin spiraalien pujottamiseen, tämä pää kun menee vähemmästäkin sekaisin. Ja piirroksesta huolimatta oli pakko muutaman kerran kyllä purkaakin, kun ei se ihan eka kerrasta onnistunut. Oikeanlaiseen pujotteluun en löytänyt ohjeistusta, ehkäpä sellainen vielä tulee vastaan. Nyt tällä tavalla pujoteltuani spiraaliputket jäävät hieman vinoon, eli jokin vika siinä on. Langat on siis aina pujoteltu myös letityksen välistä silloin kun risteävät. Spiraalien koko oli myös ehkä hivenen liian pieni, ½ mm lisää olisi varmaan auttanut lankojen pujottelussa.

Vaikka piirroksessa nyörit menevät ristiin yläosassa, ei sitä valmiissa työssä vyötäröllä enää huomaa. Harmi. Mutta tiedämpähän vastaisuudessa tehdä hieman monimutkaisempia kuvioita.... 

Kun spiraalit oli pujoteltu ja loppunyörin päät solmittu, kastelin teosta kevyesti suihkupullolla,

ja annoin kuivaa. 

Valmis vyö, kuvauspaikka antaa vain vähän sumean kuvan, ylläolevat värit ovat enemmän todenmukaisia. 

Rautakautinen harjoitusasuni alkaa olla valmis!

Loputkin ensimmäiseen rautakautiseen asuuni on valmiina - ja sitä on jopa päällä pidetty!

Peploksen tekeminen vei lopulta melko vähän aikaa (tai ainakin vähemmän kuin olin pelännyt). Ostin valmiin villankankaan (joka tosin myytiin puuvillakankaana!), väri oli likaisen harmaa. Heitin kankaan koneeseen ja vihreän väripanoksen (joka ei tosin ollut tarkoitettu villan värjäämiseen) ja niin minulla oli vihreän sävyinen kangas. Tein ensin kunpaankin päähän lautanauhapäättelyt. Olin ajatellut käyttää kankaasta purkamaani lankaa, mutta koska langat olivat todella heikkoja kestävyydeltäään ja vain kankaan leveyden pituisia, päädyin käyttämään perusvillalankaa, jonkun käsin jollain luonnonkasvilla värjäämää. Lautanauhan yläosaan tein vihreästä sekä krapilla värjätystä oranssista langasta, ja koska olen niin laiska lautanauhojen suhteen, niin tein mahdollisimman yksinkertaisen. Kiinnitettyäni päät letitin loput. Kankaan sivureunat päärmäsin ihan perustapaan.

Jalkineet tein netistä löytyvän ohjeen mukaan. Melko helppoa, mutta ei ihan vielä näin talvikeleillä ilmastoon sopivat. Ehkä sitten kesällä.

Päähuivin tein ns. rohdinpellavasta. Villaa toki pitäisi olla, mutta ei siinä kiireessä ollut sopivaa saatavilla, niin pellavalla mentiin. Huivi on melko iso ja paksua kangasta, joten kesäksi tarvitaan ehdottomasti kevyempi versio.

Sukat on neulakinnastekniikalla luisella neulalla neulottu, paksua lampaanvillaa. Hyvin jämäkät ja napakasti istuvat. Eli suorastaan kiitettävät!

Säärisiteet ovat samaa kangasta kuin viitta, eli vain päärmäsin etupistoin reunat ja päät.

Kaulanauhaan sain viimein vaihdetuksi ajanmukaisten kolikoiden replikat, tosin osa vielä puuttuu, kun en saanut omin voimin tehtyä niihin reikiä. Loput laitetaan ajan kanssa....

Koruni

Koruja olen kerännyt asuuni sieltä sun täältä. Osan olen ostanut Hämeenlinnan markkinoilta, osan olen tehnyt itse ja osa on ollut minulla jo ennestään (Kalevala Korut). Määrä on pikkuhiljaa kasvanut ihan riittäväksi, mitä nyt noita rannerenkaita vielä kaipailisin (ja sormuksia).

Tuo raha-helmikaulakääty on tehty koruaskarteluhelmivarastostani löytyneistä helmistä ja Norjasta (vai oliko ne sittenkin Ruotsista) museosta ostamistani viikinkiaikaisista kolikkojäljitelmistä. Samanlaisia kolikkojäljitelmiä löytynee varmaan vähän joka museokaupasta. Pääsääntöisesti kaikki metalli on pronssia, paitsi rannerenkaat ovat uskoakseni joko messinkiä tai sitten jotain päällystettyä rihkamametallia. Puukko on yksinkertainen, ehkäpä sen tilalle löytyy joltain markkinoilta vielä vähän enemmän blingiä...

Lautanauhavyö

Lautanauhan tekeminen ei ole minun juttuni. Loimen tekeminen saa hermoni jopa enemmän solmuun kuin tuo sekainen loimikasa. Mutta olen päättänyt kuitenkin sen verran oppia sitä tekemään, että osaanpa sitten arvostaa jatkossa ostamiani nauhoja :-)

Vyön kuitenkin tein. En enää muista, otinko mallin suoraan jostain blogista, mutta todennäköisesti kuitenkin tuolta jostain.  https://hibernaatio.blogspot.fi/ Lautanauhan kuviointihan on sama, mitä käytetään kankaisen päättämisessä. Yksivärisen nauhan minäkin osasin tehdä, vaikka tulos onkin no, harjoittelua harjoittelua.....   Loimina on krapilla värjättyä villalankaa, kuteena käytin paksua (voi kun tulikin tulosta nopeasti!) kaupasta ostettua kirsikan punaista villalankaa (samaa, josta tein joulusukkani). Tulos oli minulle sopiva ja kelpaava...

Alusmekot rautakausiasuun

Pellavainen mekko 

Alusmekkoon valitsin pellavakankaan. Kangas on tuota Ikean melko paksua, jotenkin rohdinkankaisen tuntuista. Koska kangas oli värjäämätöntä eli pellavan väristä, halusin siihen jotain sävyä. Pellavahan nyt muutenkin värjääntyy heikosti, joten en ottanut paineita lopputuloksesta.

Heitin siis kankaan pesukoneeseen, perään kaikki vihreät värijämät (kolmea eri sävyä), ja määrät olivat todella vähäisiä. Ja koska värit olivat jo kauan sitten hukanneet alkuperäiset paketit, en ollut aivan varma, olivatko kaikki edes pellavalle soveltuvia....

No ei sitä väriä sitten paljoa tarttunut, mutta sen verran kuitenkin, että kankaan väri on selkeästi vihreä eikä pellavan-ruskea. Sehän riittää. Tosin värisävy ei ollut mieluinen, eikä välttämättä edes sellainen, jota luonnonaineksilla saisi aikaan. Mutta kelvatkoon.

Kaavan otin Keskiajan puvut (Hovi, Maahinen, Niemi 2013) -kirjasta. Varsinaisia ompeluohjeita mekkoon ei ollut, tosin kirjasta kyllä löytyy perusompeleet. Käytin siis omaa mielikuvitusta saumoihin. Eli koska kyseessä oli pellava, käyttelin perinteistä katesaumaa.

Mekko kaipaa korjausta - tein kyllä kirjan ohjeen mukaan, mutta hihat ovat niiiin sairaan pitkät, ettei niitä ihan oikeasti voi pitää. Mutta koska korjaaminen vaatii enenmmän aikaa kuin vain nopean katkaisun, niin antaa olla vähän aikaa noin....

Villainen mekko

Ja sitten kuulin siitä Hiiden hirven hiihdosta - eli jos vaikka sinne uskaltautuisin (ja saisin asun valmiiksi).... Eli eihän sinne tuiskuun ja pakkaseen voi pelkässä pellavamekossa mennä, joten surautin pikaisesti myös villaisen mekon. Käyttämäni villakangas on todennäköisesti todella kaukana oikeanlaisesta kankaasta, mutta otin sitä, mitä kaapissa oli. Ja surautin sen samalla kaavalla kuin edellisen, mutta nyt huomattavasti lyhemmillä hihoilla. Ja ompelin kaikki piiloon jäävät saumat koneella, ups. Mutta oli parin tunnin mekko, eli ei mennyt paljoakaan aikaa tuon tekemiseen. 

Miehelle rautakautinen asu

Koska oma rautakautinen harjoittelukappale alkaa pikkuhiljaa valmistua, aloin tehdä myös miehelle vastaavaa. Tästähän on paljon vähemmän tietoa, joten matkin hävyttömästi muiden tutkimusten perusteella tehtyjä vaatteita. Aloin tekemään myös ns. viikkariasua hänelle, mutta se olkoon ihan toinen juttu....

Miehen rautakautisen asun tekemisen aloitin siitä, mihin tällä hetkellä taitoni - jotka nekin vielä kovin heikot - riittävät. Eli neuloin neulalla sukat. Ja nyt on sukat jo niin hyvin tehty, että oikeasti kehtaan sanoa, että ne ovat neulakinnastekniikalla tehdyt. Edelleenkään en tiedä tuolle silmukalla nimitystä, vaikka yritin tuolta http://www.neulakintaat.fi/  sitä kovasti etsiä. Tuskin olen omaa keksinyt, joten eiköhän se nimitys sille joskus selviä. Ainakin näissä sukissa tulos on kivan näköinen ja sukat ovat hyvin napakat.