Tein myssyn muinaispukuni essun kankaasta, siitä murtotoimikkaasta, joka siis ei siihen essuun sopinutkaan. Mutta tähänhän se sopii. Väri vain oli se ikävän ruskean keltainen, joten upottelin kankaanpalasta muutama viikko sitten indigoliemessä (siihen liemeen upposi mitä ihmeellisimpiä asioita...). Aika monta kertaa sai upotella, mutta kyllä siitä viimein sinisen sävyinen tuli... Kankaan olin kuitenkin kovin niukasti leikannut, joten myssyn koko ei ole kovinkaan suuri. Mutta kun katselin eri myssyjä, niin oli niitä kokojakin erilaisia.
Jossain vaiheessa olen ostanut kirpputorilta karvalakin suureen kahden euron hintaan, ja silläkin uhalla, että koko karva nahkoineen menee pilalle, pesin lakin melko roisin ottein. Nahka vähän hapertui, mutta pysyi kyllä vielä koossa. Ja karvahan ei mennyt miksikään. Karvareuhka lakin reunassa on kovin leveä ja halusin sen kaventaa, mutta miehen mielestä se oli hyvä niin leveänä. Se, että hänellä oli edes jonkinlainen mielipide asiasta, osoittaa selvästi jonkinlaista kiinnostusta asiaan. Positiivista. Tosin siitähän on vielä pitkä matka asun pukemiseen ja siinä olemiseen ja vielä viihtymiseen. Mutta jonain päivänä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti