Ihan itse tehdyt säärisiteet

Jonkinlainen kaukainen haave (ja ymmärtääkseni jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeat tehdä) oli säärisiteiden tekeminen. Eri markkinoilla olin niitä jo käpälöinytkin, mutta kun ihan oikeasti saan kiksini siitä, että saan ihan itse jotain tehdyksi, niin eihän se ostaminen (ainakaan ennen kuin on kokeillut) ollut ratkaisu. Joten ei kun puuhaan vaan....

Syksyllä 2018 ilmoittauduin kansalaisopiston kurssille, jossa jokaisen kurssilaisen oli tarkoitus tehdä oma villainen juttu. Minä sitten päätin tehdä essukankaat muinaispukuun, kolme heti kerralla, mutta niistä sitten myöhemmin. Kun kerran aikaa jäi ja ettei tuo luomisen taito heti unohtuisi, niin ajattelin sitten yrittää tehdä ne säärisiteetkin. Sain loimen luotua, ja joulun välipäivinä sain sitten säärisiteet todella yllättävänkin nopeasti kudottua.

Koska kudontatyössä vahvuuteni on ehdottomasti nopeus vaan ei laatu, niin hieman on seuraaviin säärisiteisiin parantamisen varaa ;-). Ohjeena käytin Maikki Kariston ohjetta, jotka on tehty Kaarinan hautalöydön mukaan (piirros löytyy kyllä netistä hakemalla), tosin muokkasin sen symmetriseksi - tuossa alkuperäisessä hautalöydössähän on "luontivirheitä", olisin voinut sen toki toistaa, mutten halunnut. Loimena käytin Pirtin kehräämön 90x2 kampalankaa, ja kuteena oli itsekehrättyä sekaisen ruskeanväristä kertaamatonta lampaanvillalankaa. Kehräyksessäkin nopeus on se vahvuuteni, ei se laatu, joten epäilinkin, että jossain vaiheessa tuo kehräyksen kierteiden epätasaisuus kolahtaa vastaan, niin kuin myöhemmin selvisikin. Mutta kangaspuissa olivat ihan yllättävänkin tasaisen näköiset putkihulpioineen kaikkineen.

Kutomisen jälkeen annoin työn jonkin aikaa levätä, mutta sitten olikin jo hirveä hinku saada jotain valmiiksi ja kun ne essut eivät vielä puhutelleet, niin jatkoin säärisiteiden valmistusta. Eli vuorossa oli siteiden päättely, perinteisellä lautanauha-menetelmällä. Sehän sujui sukkelaan ja sitten lankojen ja varsinkin niiden katkenneiden loimilankojen päättelyt. 

Kovin olivat säärisiteet heppoisen väriset ja halusin myös testata, miten kuteena käyttämäni itsekehrätyt langat käyttäytyisivät kuumakäsittelyssä, joten pitihän ne tietenkin värjätä. Kaupan sipulilaarista sain sen verran kuoria haalittua, että sain niistä lientä keitettyä ja siinä säärisiteitä uitetta. En käyttänyt alunaa, kun ajattelin, että pienikin värisävy riittää - ja vaikka väri ajansaatossa haihtuisikin, ei se haittaisi. Tarkoitus oli lopuksi heittää vähän rautavihtrilliä mukaan, mutta näyttivät sitten olevan kuitenkin sen verran tummat, etten katsonut sen olevan tarpeellista. 

Kuumakäsittelyn jälkeen säärisiteet eivät olleet enää entisellään - toki se väri oli muuttunut, mutta ennenkaikkea oli muoto muuttunut - ennen niin tasaiset sivureunat olivat nyt ihan mitä sattuu. Eli kude oli kutistunut eri kohdista eri tavoin, vähän kuten pelkäsinkin. Oli melkoinen oppimiskokemus! Mutta ihan jalassa pidettävät niistä kuitenkin tuli, eli ei ne nyt hukkaan mene, mutta ei niistä näyttelyesinettä tullut :-)

Ja koska olin tuollaiset koukut ostanut Pukkisaaren markkinoilla käydessäni, oli tietysti pakko saada edes vähän blingiä mukaan, vaikkei nyt ehkä niin ajanmukaiset olekaan.

Jalassakin ihan ok, paitsi että tuossa kuvassa ovat vielä märät, ja kuivuessaan kutistuivat siis pikkuisen epätasaisemmiksi...